Lumpeet ja ulpukat hipovat
varsillaan pohjetta
Varpaiden välissä hyllyy
mutaisa pohja
Iilimadot ja hauen puremat
pelottavat, laiturin alla katsovat
kämmenen kokoisen hämähäkin
kahdeksan silmää
Samea, pimeä vesi
yhtä tuntematon kuin tuttu
Vaikka alle ei nää
uskaltaa kaemmas
Kylmän pohjan päällä
pintaveden lämmin syli
kun kelluu aivan pinnassa
kesäillassa, aamu-usvassa
Vesikirppujen pyrähtelystä
piirtyvät renkaat
kietovat hetket
äärettömyyteen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos upeasta runostasi
Siellä opin uimaan, isoveli auttoi porskuttelemaan ja yhdessä
ongimme mato koukussa ahvenia. Kiitos, kun annoit lapsuuden muistojen aueta tässä, hieno runo, hymyten Marle :)