Poissa kun oot

Sinä olit poissa
Ennenkuin osasin sanoa, edes näkemiin
Sinä olit poissa
Kuin leudot tuulet, jotka talven alta pakenee

Sinä opetit minua uskomaan ihmeisiin
Auringonvalona pimeisiin huoneisiin
Sateenkaaren juurelta neuvoit kultaa kaivamaan

Poissa kun oot
Niin mitä jäljelle jää
Poissa kun oot
Jätit lahjaksi vain yksinäisyyden

Katse kaukaisuuteen
Kurkoitus kylmään ja hämärään hiljaisuuteen
Joku vahtii tultaan
Ja aika muistoni päällystää pelkkään katinkultaan

Minä oppinut koskaan en uskomaan ihmeisiin
Valo auringon ei saapunut huoneisiin
Sateenkaaren juurelle koskaan en jaksanut taivaltaa