Avaan silmäni,sinut siinä pienessä arkussa nään. Suljen silmäni, näkyy vain usvaa hämärää.
Mietin kehonosiasi, hymyäsi ja koko olemustasi.
Muistelen aikoja joilloin sinä pikkuinen olit vielä läsnä,
tahtoisin sinua pitää sylissä tässä.
Toivon että tapaamme joskus vielä, ehkäpä taivaassa siellä.
Olit liian hauras ja niin pieni, että voisin verrata sinua isoon puuhun olisit sen vierellä vain sieni.
Ikinä en sinua unohtaa mä voi, sydämmeni sinua niin ikävöi.
Selite:
Runoa en osaa sanoin kuvailla, itse tiedän mikä on runoni tarkoitus ja mitä sillä viestin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
