Merituuli käy ylitseni
Sekoittaa hiukseni
ajatukseni
Istun jälleen kalliollani
aavaa merta ahmin verkkokalvoilleni
säilöäkseni ne talven varalle
En haluais lopettaa syksyä tähän..
vajota talveen, ilman lämpöäsi..
Niin pitkä aika on taas tapaamiseemme
sydän täynnä toivoa ja uskoa huomiseen
luon katseen viimeisen ulapalle, käännän selkäni...
Jää hyvästi, rakkaani... minun mereni...
näemme jälleen keväällä, kun kurjet saapuvat pohjoiseen.
Selite:
Perinteinen syysruno, kun vene on nyppästy merestä, telakalle.
Alkaa taas pitkä ja pimeä talvi ja kesän odotus.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, kaihoisa runo... harva sitä merestä tällaisia kirjoittaa, yleensä se on vastakkaisesta sukupuolesta, mutta hieno runo joka tapauksessa.
Kiitos kommentistasi :-)
Näin se menee, meri on ikuinen <3
Sivut