Isuin kalliolla.
Tuuli liikutteli hiuksiani.
Se tarttui minuun ja minut lennätti pois.
Jonnekin tuonne tuntemattoman taakse.
Se pyyhkäisi pois maailman teennäisen kuoren,
se näytti minulle, millainen maailma oikeasti on.
Paljon julmuutta ja viattomien kärsimystä.
Mutta joukossa näkyi myös onnea.
Suurta ja pientä.
Monenlaista.
Iloa voi löytää myös harmauden keskeltä, tajusin,
kun tuuli lähti viemään minua takaisin kotiin,
rakkaimpieni luokse,
nauttimaan elämästä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
