Viime keväänä
Join kupillisen kahvia ja kirjoitin runon parvekkeella
kirjoitin runon siitä juuri kukkaan puhjenneesta ihmisen varjosta
ja odotan ja odotan, että aurinko paistaisi ihmisraunion elämään
Tyhjät ajatukset siirtyivät paperille synnyttäen outoja sanoja:
kevätpelto, auringonvalo, rakkaus, vapaus?
kaikki nuo tuntuvat vääriltä, ei minun elämääni kuuluvilta
ja samalla rukoilen tuntevani ne.
menin kahvin jälkeen nukkumaan ja nukuin pitkään seuraavaan aamuun.
heräsin ja keitin taas kupillisen kahvia ja menin parvekkeelle.
paperille kiertäen ja kaartaen etsin sanoja
tai jotain joka ei ole omaa.
liian monia ajatuksia tyhjässä päässä
Aurinko paistaa
on rauhallista.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin esillä olevat runosi, ja tähän sain jonkinlaisen otteen. Tuo lopun "on rauhallista" tasoittaa ajatukset.