Purppuran värinen huivi
kaulansa ympärillä,
kulkee tuo suuri nainen
katua pitkin
ja laulelee
hymy huulillaan.
Ei välitä katseista,
ei ihmisten ivallisista
silmäyksistä.
Hän tietää olevansa helmi.
Ellei muille ihmisille,
niin ainakin sille,
joka eniten merkitsee.
Ja se riittää.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Delicato | Sanattomuus | 4.1.2007 | 4 | Runo |
| Delicato | Niin helppoa | 4.1.2007 | 2 | Runo |
| Delicato | Pieni ihminen | 4.1.2007 | 3 | Runo |
| Delicato | Lampaat | 5.11.2006 | 5 | Runo |
| Delicato | Helmi | 4.11.2006 | 6 | Runo |
| Delicato | Aamu | 4.11.2006 | 6 | Runo |
| Delicato | Kuu | 2.11.2006 | 4 | Runo |
| Delicato | Jäljet | 1.11.2006 | 4 | Runo |
| Delicato | Lahja ystävältä | 1.11.2006 | 2 | Runo |
| Delicato | Ovi | 1.11.2006 | 4 | Runo |
Kommentit
Itsensä hyväksyminen on tärkeää. Pidin ja paljon. :)
Helmenä on hyvä olla ja se riittää...kiitos muistutuksestasi!
Niin totta kuin olla voi.
Monta helmeä jää huomaamatta, sillä monikaan ei pidä ääntä itsestään...kauniisti kirjoitit ja ulkoasu on upea.
Hieno, itsetuntoinen runo.
Kaikilla ei vaan ole sellaista jolle merkitsisi niin paljon...hmm. Itsetunnon pitäisikin toki lähteä itsestä eikä nojata liikaa keneenkään muuhun...
Niin monta helmeä jää tuntematta erilaisuuden vuoksi. Hieno runo