Kerään lehdet puista syksyllä
vielä silloin kun ne ovat punaisia ja kauniita
eivätkä ruskeita, kengän alla hajoavia tähtiä.
Äänitän myrskyävän meren ääniä
ennen kuin ne katoavat pimeyteen.
Sillä minun ovat runot
jotka luen paljaista puista talvella
ja minun ovat soinnut
jotka nousevat tyynestä vedestä.
Sinulle minä ne annan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti olit osannut taltioida luonnon kauneutta ja ääniä. Niitä muistella.
Pidin tästä.
Onnea päivääsi