Taas yksi valvottu yö.
Nousen sängystä, silmät punaisena uuteen aamuun.
Mieli maassa, kysymyksiä täynnä.
Missä olit yön?
Sylissä toisen, minun et ainakaan.
Itken ja huudan.
Pyörin loputonta ympyrää..
Ulkona, etsin väkijoukosta sinua, en löydä, kiusaan itseäni.
Tuska pääsee valloilleen, lysähdän maahan, itken ilman kyyneliä, huudan ilman ääntä.
Ihmiset luulevat hulluksi, en välitä, ei kiinnosta.
Havahdun todellisuuteen ja tajuan, minulla on lapsi, oma enkeli.
Tukipylväs, jonka avulla jaksan eteenpäin.
Enkeli joka rakastaa ja tarvitsee minua!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi