Namupussi auttaa

Tytöt olisi kateellisia
ja huutais että "ihQua!"
Pojat ei pukkarissa puhuis
Ilkeimmät haukkuis ja päälle naurois
Ruokalassa pöytään ei istuttaisi,
mutta viereiset pöydät katseista täyttyis
"Kuinkahan noikin sen tekee?"
pystyn ajatuksen kuuleen
Entäs paritehtävät?
Tai liikuntatunnit?
Toisiko se tilanteita outoja,
sekä epämiellyttäviä
Vai oliko se vaan riski mikä oli otettava?

En jaksa enään piilottaa sitä muilta.
En jaksa enää kantaa taakkaa sisälläni.
En ole tarpeeksi vahva pitämään kulissia yllä.
En keksi uusia tekosyitä, olen käynyt sanakirjan läpi.

Haluan tulla ulos teräsbetonikaapistani,
mutta onko tämä kylän pahanen siihen valmis?
Ymmärtäiskö perheeni?,tiedänkö nyt mitä haluan?

Koitan apua hakea internetistä...
Sieltä löytyy vain 4-kymppisiä namusetiä...
En koita hakea apua internetistä
Haen apua psykiatrilta...
"Mikä on henkinen tilasi?, Oletkos nyt ihan varma
suuntauksestasi? Olethan vielä aika nuori..."
Sovimme uuden ajan, en sinne ikinä mennyt.

En mä tiedä
olen melko sekaisin

Taidan mennä kauppaan ja ostaa namupussin.