se on kaikkialla
se seuraa meitä kaikkia
myöskin minua
kaiken aikaa, ilman pysähdystä
se istuu vierelläni bussissa
se on aina askelparin edellä liikuntatunnilla
olemme sille ylimääräistä
emme kuulu sen elämään
se ei tunne
se ei ole kosketeltava
se ei pidä ääntä
se kaikkien näkymätön vihollinen
mutta kukaan ei tiedosta sitä
kaikki kolarit ovat sille onnistumisia
kaikki maanjäristykset ovat sen saavutuksia
kuolema on sen peruna
kituminen on sen kaviaari
sillä ei ole unelmia
sillä ei ole vaatimuksia
minä olen ainoa joka tietää siittä
kukaan ei usko, minua pidetään tyhmänä
se tietää että tiedän
ja se yrittää hävittää nyt minutkin
minua pelottaa - se seuraa
se tekee kaikkensa lähettääkseen minut huoneeseen pyöreään
tunkeutuu uniini
muuttaa ne painajaisiksi
muuttuu sääksi
tekee tien jäiseksi
se on koulukirjani
repii sivut koealueeni
se on ihastukseni
joka särkee sydämmeni
se on maitoni
muuttaa sen happamaksi
se on se paha
mutta kyllä minä vielä sen voitan.
minun pitää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aika mielenkiintonen runo.. tietenki hyvällä tavalla.. hyvin kirjotettu..
pidin etenkin tuosta alusta, mutta kolme viimeistä riviä jotenkin töksähti, tosin en olisi itsekään parempaa lopetusta keksinyt.
tykkään ideasta, upea runo!
WAU! ei voi muuta sanoo. mutaku et toi "olemme sille ylimääräistä
emme kuulu sen elämään" oli just paras...
ja sen et mä tuun omakätisesti pitämään huolta ettet sä enää vaihda nimee!!!!!!!!!!!!!!!!
Runosta tuli sellainen olo, että tuo jokin on kyllä pakko voittaa !