Rikottu lasi tuulessa

Runoilija Sonne

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 11.5.2005
Viimeksi paikalla: 12.1.2021 20:59

Asuinpaikka: Kuopio
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
30.12.1991

Elämä, Se on umpikuja
 


Minä harhailen jossain
menneisyyden ja nykyisyyden välissä.

Täällä on vain tyhjyyttä ja surua.

Tummat pilvet
estävät minua näkemästä selvästi.

On jo liian myöhäistä kääntyä takaisin,
enkä uskalla ottaa askelta eteenpäin.

Olen yksin yksinäisyydessä,
rikottu lasi tuulessa.

Elämäni on kuolemista,
turhuutta ja nöyryytystä.

En tahdo sitä,
en yhtään enempää.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin koskettava runo.

Varmaan siksi, että tässä koen omakohtaista, niin tuttua tunnetta...

Osaavasti puettu sanoiksi, Kiitos.

Puhutteleva runo.
 

Käyttäjän kaikki runot