meistä piti tulla jotakin.
niitä iltoja oli monta
kaikki toistensa kaltaisia
kaksi yhtä rikkinäistä
kietoutuneina toisiinsa
pitämässä kasassa kaikkea mikä
jäljellä enää on eikä
se tosiaan ole paljoa.
tässä viimeinen kuva:
minä itken hysteerisesti
hän hajoaa sillä omalla
hiljaisella tavallaan ja
viimein me yritämme selittää toisillemme
omia demonejamme -
kaiken sen mitä olemme salanneet
kaiken sen mikä olisi pitänyt kertoa alussa
aivan alussa:
kuinka minä pelkään että rikon
kuinka hän pelkää tulevansa rikotuksi
että tässä kohtaa
me muutuimme
toistemme pahimmiksi painajaisiksi.
Selite:
Ja se viimeinen ilta, se oli niin kovin kaikkien aikaisempien kaltainen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
