Surusilmät mustaa nähneenä
Ei meille ole parempaa paikkaa
Jäädään tänne ja leikitään nukeilla
Sinun poskesi omaani vasten
Voin viiltää jalkaan haavoja hymyillen
Ei satu, sattuu!
Kylmä mieli patteria vasten
Miten voi kostaa elämän antajalle?
Minä en tarvitse, minä en pyydä tätä
Nukkehymy ja hakaneula poskessa
Huomenna mennään naamarikauppaan
Tule mukaan ja pidä kädestä kiinni
Selite:
Laa laa...Äiti mun sydämeen sattuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
rajua äidin ja lapsen välistä rakkautta. O_O mutta tunnelma oli aivan mielettömän upea. tykkäsin kokonaisuudesta.<3
voisi jopa sanoa, että rakastuin tähän.
jotenkin sarkastisen kaunis,
kertoo paljon asioita.
Kipeää ja koskettavaa tunnelmaa hienossa runossasi! Yritä puhua tunteistasi äidillesi!
todella hyvin kirjoitettu runo, tossa oli sitä jotain!
Tykkään tästä. Jotenkin..koskettava vaan, en osaa sanoa. Noi sanat oli herättävät jollain tavalla.
kamalan hieno. ainoastaan runon nimen olisin itse muuttanut, koska se tavallaan vie uskottavuutta tms piste tältä. mutta olet pysynyt hyvin linjassa ja muutenkin, siis -pidän. kiitosta.
Tykkään kovasti, tunnelmasta, tyylistä, sanoista, kaikesta.
"Huomenna mennään naamarikauppaan
Tule mukaan ja pidä kädestä kiinni"
Ironista, mutta samalla aika suloista. Angstihan tästä haiskahtaa, mutta löytyy tästä jotain persoonallistakin^^
Mielestä otsikosta asti loistava teos. Otsikon perusteella tosin odotin jotain muuta, mutta paljastuikin jotain upeampaa.
Mieleen jäi erityisesti lause "kylmä mieli patteria vasten", miten joku voi tällaista keksiä..? Sai wau-fiiliksen aikaan.
Tykkään ^^ Tuli mieleen PMMP:n sanotukset. Suosikit ->