Revitty kaulasi olkaani vasten
Silitin hiuksiasi, vaikka halusin repiä ne irti
"Kyllähän sinä tiedät, ettei maailma meitä rakastanutkaan?"
Luulit kai, että sinua uskoisin
Sinun takiasi olin hypännyt
Enkä koskaan perille laskeutunutkaan
"Etkö tajua, että MINÄ RAKASTIN SINUA!"
Hullun huudot vieläkin seiniä vasten
Sikiöasennossa huusin elämääni palaamaan
Se nauroi minulle ja heilutti toiselta puolelta
"Täällä minä nyt olen, kun sinä et välittänyt"
Sinun naurusi upposi käsivarsiini
Yhä uudestaan ja uudestaan
Huusit minussa
"Ei ne jäljet koskaan katoa, et sinä voi tappaa minua!"
Selite:
Se oli viime syksynä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
juuri tämä mua pelottaa. kuolen, jos näin tapahtuu. se on pahinta mitä voin kuvitella. hienosti olet osannut runoilla asian, kamalan asian jos oikein yhtään tajusin.
Jotain niin tyyntä ja silti niin tunteella.
Ettei maailma meitä rakastanutkaan
Joskus asiat vaan menee pieleen. Osaisinpa mä nyt sanoa tähän muuta.