Huojuit ajatuksen varjona mukana tuulen.
Sinut luotiin pölystä hiekan,
hehkussa ilta-auringon.
Vartuit piilossa kivisten muurien,
äärellä veden suolaisen.
Eivät muut muista sinua enää,
vain kostea kuiskiva maa,
Johon askeleesi kerran painautuivat.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


