Toisinajattelija

Runoilija Kirjoitusvirhe

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.3.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Aina on aamu jossain päin maailmaa.
 

Viimeiset sanasi kaikuvat korvissani
sydämeni vuotaessa verta
ruoskin itseni verille, jälleen

Ahdistaa
lattian polttaessa selkääni
seinät kaatuvat päälleni
ei päivääkään enää tätä valkeaa huonetta
He sanoivat tämän paikan auttavan

Olisiko matkani helpompi,
jos maalaan siivet selkääni

En pelkää kuolemaa enää
sillä pelkään elää

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis ja rajukin runo, mutta tykkääääään!

pidän runoistasi, tosin välillä löytyy aika käytettyjä fraaseja. ne on kuitenkin suhteellisen hyvin sekoitettu omaan tekstiisi, joten runosi ovat silti omaperäisiä. tai no.

Tästä runosta tulee mieleen eräs kirjani, "Älä usko, älä toivo, älä rakasta" (suosittelen) jonka kirjoittajaa en kyllä muista. ruotsalainen se oli.

viimeinen kappale,melkein kuin kotiteollisuus:
"en pelkää kuolemaa,
vaan pelkään elää täällä"

pidän kuitenkin.

"jos maalaan siivet selkääni", tästä kohdasta mä pidin. Kokonaisuudessaan hyvä runo!
Rohkeutta, ei mitään tarvii oikeesti pelätä..!

vautsivau.
sana "upea" kuvaa tätä runoa kaikkein parhaiten.

tuo viimeinen lause. rakastuin siihen.

Käsinkosketeltavaa tuskaa tässä. Hienosti kuvattu.

 

Käyttäjän kaikki runot