kun he riitelivät..

Runoilija Mirados

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 19.1.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

En oo mikään runoilija, mut tuntuu hyvältä kasata ajatuksia tällä tavalla. Jotkut on mun elämästä, mutta suurin osa kuitenki mielikuvituksen tuotetta.
 

Tiedän, miten se tehdään. On tärkeää muistaa hengittää oikein. Sillä jos et hengitä tarpeeksi rauhallisesti, paljastut ja he saavat tietää ettet nukkunutkaan oikeasti. Sinä teeskentelit.

Vaikka esitin, ettei se minua liikuta, etten kuule mitä he toisilleen huusivat, niin kyllä se minua satutti. Varmaan enemmän kuin kumpaakaan heistä itsestään. Kaiken sen kuuleminen niin pienenä taisi haavoittaa minua enemmän kuin huomasinkaan. Vasta nyt ymmärrän kaivata erilaista lapsuutta. Vaan olisiko se ollut sen parempi..

Opin jo pienenä, ettei asiaan kannattaisi puuttua, vaan leikkiä hiljaa nukkuvaa, kunnes he rauhoittuisivat. Joskus nukahdin oikeastikkin ja heräsin siihen, kun äiti tuli sanomaan lempeästi hyvää yötä. Sellaisina iltoina hän unohti iltarukouksen. Hän vain sanoi, että kaikki on aivan hyvin.

Aluksi sen kuuleminen helpotti: olimme edelleen perhe, minun ei tarvitsisi luopua kummastakaan ja syvällä sisimmissään he yhä rakastivat toisiaan. Oli lohduttavaa turvautua tuohon hauraaseen harhakuvaan. Jaksoin uskoa äitiäni. Aluksi. Mutta sitten aloin epäillä ja välinpitämättömyys kasvoi sisälläni samalla kun vartuin. Kyynisyys söi varoittamatta viattomuuttani.

Ehkäpä he olivatkin oikeassa kumpikin. Ehkä äiti todella oli huora ja isä aina humalassa. Mitä se sitten tekee minusta? Ovatko he oikeassa minustakin? Olenko kiittämätön ja saamaton lapsi? Aivan niin kuin he joskus silloin sanoivat..

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot