Ikuiset sielut
pienet
jo ennen syntymää hylätyt
vielä lämpimään meren rantaan
kokoontuvat liki toisiaan
lohduttaen
Nousevat tanssimaan
keveät kauniit
pienet ikuiset sielut
jo ennen syntymää hylätyt
nousevat tanssimaan
jottei kukaan
unohtaisi heitä
Joka ilta
vielä lämpimään autioon rantaan
Tuuliko tuntee niiden
nyyhkytyksen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Miten haikean surullinen runo!
Ja k a u n i s -
riipivän herkkä.
Hauraskin.
Äänettömyyden oivallinen kuvaus.
Surullinen, lämminkin runo. Kaunista kerrontaa. Pidän
Kipeän haikea tuntu, suruinen runo ja kaunis
Niin, sielujen maailma on meille vieras mutta kiehtova. Kaunis, kaunis runo, joka kumpuaa varmaankin kipeistä päätöksistä ja syyllisyyden ja oikeiden ratkaisujen ristiriidoista.
Tämän runon näköö sielunsa silimin, ne utuuset 'pienet ikuiset sielut' tanssimas siinä rannalla. Hyvin kaunis ja vaikuttava runo kaikkineen.
Huikeaa sanataidetta !
Kirjoitat todella kauniisti ja mielikuvia herättäen.
Ylempikin runosi kosketti todella paljon.
Ps. Kiitos arvostelustasi. :) Lämmintä syksyä!
No, huh huh. koskettava runo.Onnea syntymäp.
Riipaisevan surumielinen ja hauras.