Yhtäkkiä se iski kovaa
Ikävä.
Ikävä käsiä ympärillä, pehmeitä huulia, kuiskauksia.
Kasvokkain, lähekkäin
Pitkiä katseita, jotka pukevat tunteet ylleen.
Sanoja joita vain me kaksi kuullaan
Salaisuuksia, meidän kesken.
Kukaan muu ei pääse väliin
Ei edes peitto, joka tässä kuumuudessa on suosiolla siirtynyt sivuun
Myttyyn.
Vain iho vasten ihoa, herkkä mieli vasten toista.
Tiedetään että näin on hyvä.
Sitä ikävä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
