Loska taittaa nilkkojasi ja tunkeutuu pikkukenkiisi. Yrität päättäväisesti upottaa niitä loskaan, työntää itseäsi eteenpäin.
Mutta tuuli torjuu aikeesi ohittaa nopeasti bussipysäkki jolla seison. Se lättää hiuksesi suoriksi ja työntää sinua taakseppäin.
Kuin kävelisit paikoillasi.
Viimeinenkin uhoava hely kengässäsi, kulma takissasi kumartuu ujona jättäen sinut yksin ilman mustaa, vahvaa suojelustaan.
Olet raivoissasi.
Yrität edes katsoa eteenpäin, pitää kasvosi ilmeettömänä, nenäsi pystyssä.
Kunnes törmäät lätäkköön.
Vaikket voi sille mitään, olet niin säälittävä!, ja meidän on pakko nauraa.
Selite:
Ujona vihaten kevätsään uhmaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
