Istun tässä,
pelkkä tyhjä,
lasittunut katse silmissä.
Älä päästä minua putoamaan,
älä anna otteesi irrota,
sillä se on ainut,
mikä minut pitää pinnalla.
Olen pohjalla,
silmät täynnä pelkoa.
Älä irrota,
kannattele minua,
sillä yksin en jaksa tätä matkaa kulkea.
Olen pahoillani,
nyt näet kaikki heikkouteni.
Näet, etten yksin jaksa matkallani.
Tarvitsen sinut rinnalleni,
pitämään kädestäni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno tunteellinen runo!(:
Kauniisti kirjoitettu henkilökohtaisesta asiasta.
Ihana, pidin kovasti :) suosikkeihin meni nopiasti :)