Kahden tunteen välissä
Taas yksi uneton yö.
Jälleen kerran,
pyyhin poskiani kyyneleistä,
jotka ovat lähteneet vierimään.
Sieluni huutaa vihasta!
Se haluaa satuttaa.
Ja kaiken vihan väistyessä,
jää jäljelle vain katkeruus.
Viha ja suru:
ne mittelevät keskenään.
Ne hallitsevat mieltäni,
eikä minulla ole valtaa.
Selite:
Mä en ikinä ole vihannu mitää näin paljoa. Miten pelkkä nimiki voi olla nii punane vaate et räjähtää pää...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi