Mustetahra

Runoilija Ruoste

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.2.2005
Viimeksi paikalla: 11.4.2016 20:44

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ulkona se leijuu toki , mutta sisältä se tulee, korvien välistä ja sydänlihaskudoksesta ja selkäytimestä. Siellä se virallisesti asustaa ja tulee ja menee silloin kun haluaa. Laitoin kaiken esille. Kaikki ei ole hyvää, mutta kommentoida ja kritisoida saa.
 

Odotin kai
Tämän ihmisen kanssa
aukeaa satumaa

Olisko pitänyt olla varuillaan?

Odotit kai
Tyttö on jonkinlainen
satuolento
sellainen tähtisilmäinen

Olisiko pitänyt katsoa uudestaan?

Odotin kai
Ettei rakkaus koskaan sammu
Vaikka tähtisilmien tuike sammuisi

Vaikka satumaata ei ollut
eikä satuolentoa

En odottanut
Että olisin mustetahra
sinun suuressa kertomuksessasi

Vaikka sokeasti annoin sinun kertoa itseni
niin kuin sinä minut haluaisit

Olisiko pitänyt olla sellainen?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno lause ja ajatus tuo - annoin sinun kertoa itseni..

Niin,
kun on rakastunut, tahtoo olla hänelle mieliksi.
Mutta.
Ei koskaan saisi uhrata itseään! Ei ikinä.
Alkuhuuman jälkeen tulee arki, kaikille.
Erinomaisen Hyvä runo, Kiitos.
 

Käyttäjän kaikki runot