Elämästä kuolemaan ja takaisin

Runoilija Sny

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.2.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

wanna-be runoilija
 

Aalto suuri seitsenmetrinen
iskee keulaan vanhan aluksen
taas myrskyä päin kulkien
seilaa mies tuimasti huutaen

”Lyö niin lujaa kuin pystyt
revi mastot, revi lyhdyt
näytä mahtisi, se niin suunnaton
hukuta, jos se määrä on kohtalon!”

Ruoskii tuuli miestä kasvoihin
myrsky, yksinäisyyden helvetin
hammasta purren kestää sen
ei luovuta, rakkauden janoinen

Seilannut on ennenkin
elämästä kuolemaan, ja takaisin
mies tietämättä milloinkaan
loppuuko myrsky aikanaan

Merkkinä elämästä arvet jää
siispä tuskaa minä en pelkää
ja kun viimein aikani on koittanut
arvista näen, minä olen elänyt

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

mahtavia vertauskuvia.. omalla tavallaan jättää ihan hyvän fiiliksen. toimii..

Tää on hieno! Elämän merellä purjehtiminen ei ole aina tyyntä ja aurinkoista. Se todella on ankaraa myrskyä välillä.

Wow! Tuollaisella rakkauden janolla ja päättäväisyydellä pitäisi aina muistaa elää;D Jos joskus aallot ovatkin liian korkeat,tai purjeet repeävät tai masto katkeaa, niin vauriot paikataan, ja uutta tuulta purjeisiin ;D
Todella ravistelevasti kirjoitettu runo, herättää voimakkaita tunteita:D-Hmm..taidan veistää edes kaarnalaivan;D

heh, tämähän oli suorastaan suloinen! sellaisella tavalla, kuin katsoisi kissanpentua (tms. söpöä), joka esittää hamlettia. ;)
ja silti vakavalla tavalla upea, niin kuin kissanpentu (tms. söpö), joka esittää sydämellään hamlettia.

tämä oli kerrassaan vahvaa tekstiä.
meren ja elämän rinnastaminen toimii aina , juuri arvamattomuuden takia.
mutta runon loppu, se oli todella jotain!
uskomattoman hyvä, millainen muistutus meille kaikille.
PIDIN!

Kaunis, kuvaileva, moni selitteinen... =) Nautin sun runoista todella. Ja kaunis kiitos arvostelustasi.

Mainiosti sanailtu. Mukava rytmi tässä.

Upeaa mielikuvituksen ja sanojen yhteispeliä. Tämä oli niin uskomattoman visuaalinen, että itsekin jo paiskouduin mukaan tyrskyihin... Loistavaa metaforien käyttöä ja kerrontaa -mutta ennen kaikkea mieleen jäi tämän tekstin uhmakas sävy ja kirjoittajan kiistaton luovuus.

*hymyilee* taas aivan mahtava runo! :)) ei mitenkään hymyilyttävä, kylmät väreet tässä oikeasti menee kun lukee. hymyilen vain sulle, mahtava kirjoittaja! :))

 

Käyttäjän kaikki runot