Sydänyö

Runoilija Sny

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.2.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

wanna-be runoilija
 

Jo hetken luulin päättyvän
yön pimeän ja niin kylmän
näin taivaanrannassa kajon
ensisäteen nousevan auringon

Se harhaa oli sydämen
kaikua suurten toiveiden
ei valo saapunutkaan
yö vain kiristi kahleitaan

Tiedän aamun joskus koittavan
kahleiden rautaisten murtuvan
kun vain selviäisin sinne asti
minua paleltaa niin kamalasti

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kuka lohduttaisi Nyytia?
Onneksi yot eivat ole ikuisia, kyllahan tahtiakin alkaisi vasyttaa, jos aina pitaisi kimaltaa..

Kerrontasi on rikkeetöntä alusta loppuun asti, ja viimein säe on timantti kruunussa...!
*lukee uudelleen ja uudellen...kunnes palelee*

Hmmh..nättiä tekstiä, minun mielestäni omakuvauksesi ei pidä paikkaansa:D

Tummansävyinen, mutta kuitenkin niin toiveikas runo. Pidin.

olen todella sanaton...
kerrontasi on loistavaa!
runon ahdistuksen keskellä palava hento toivo... siis vau. ei suurta tulitusta ja vakuuttelua, vain asian laidan toteaminen, sellaisena kuin se on.
uskomatonta..

Kaunista, kaunista...

Aamu tulee aina, vaikka toisinaan sitä voi olla vaikea uskoa. Pidän noista riimityksistä.

Todella hieno. Onnistunutta riimittelyäkin. Todella herkkää, ehkä tämä jopa oli hiukan ahdistava, mutta se ei tässä niin haitannut.

Kaunista, kaunista.. *huokaa..*

Kunpa vain kaikki jaksaisivat odottaa että se aurinko sieltä vielä nousee..

Ei enää kauan tarvitse palella, muista se. x)

Kaunis. Menin ihan sanattomaksi. Osittain tuli tunne että tämä kertoi yksinäisyydestä ja sitten taas, ikään kuin runon minä olisi nauttinut kun saa kokea tuon yksin... Pidin todella =)

Ihanaa runoilua..Sulavaa tekstiä, jos niin voisi sanoa..

Hellyttävän upeaa!! Tuli tunne että tuota henkilöä pitäs päästä lämmittämään.
Aikusen oikeesti tosi hieno runo

 

Käyttäjän kaikki runot