näen outoja paikkoja ikkunoistani
missään ei tunnu kodilta
minä yritin,Luojani,kuinka yritin
etsin, nojauduin lopulta siihen joka tuli vastaan
sattumanvaraista.
tahti muuttuu nopeammaksi,mitä enemmän etsii
kävin rikkinäisissä huoneissa,savuisista nurkista kylmiin eteisiin.
vaatteet,onko kaikki mukana,aurinkolasit päähän ettei turvonneiden silmien tuska näy,ovi hiljaa auki ja loksahdus kiinni,portaat alas,käytävässä tuoksuu vanha talo,puristan laukkua sylissä.
kun olin kuusitoista,lainasin villapaitaa ja juoksin pois.
pahinta oli mennä takaisin,jättää paita portaille ja juosta uudelleen pois.
hän ei tainnut olla kotona,en katsonut taakseni.en koskaan tee niin.
helpompi on unohtaa,kuin kirjoittaa tapahtunut mieleni peiliin.
sattumanvaraista.
puristan laukkua sylissä,ovi hiljaa auki,
loksahdus kiinni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella hieno runo! kuvaava ja hyvin kirjoitettu kokonaisuus. tykkäsin.
Koskettava ja mieltä riipaiseva. Hyvää syntymäpäivää. :)
Taidokas ja pohdiskeleva runo elämän ja itsensä etsimisestä!