Yö kuumassa viidakossa

Runoilija osteri

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 16.1.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Huone on pimeä. Sälekaihdinten välistä siivilöityy enää vain muutaman pihavalon säde. Sytytän kynttilän yksi kerrallaan. Serkkuni koittaa sanoa minulle jotakin, mutta piilotan ikkunan selaten musiikkilistaani kunnes löydän haluavani. Ryömiessäni hänen viereensä James Blunt vetää ensimmäisen henkäyksensä ja alkaa laulamaan surullisella äänellään. Kovat kädet painautuvat kasvojani vasten ja silittävät niitä hellästi. Hymy karkaa huulilleni.

Makaamme tunnin sängyllä sanomatta sanaakaan kunnes hänen puhelimensa viimein soi ja hänelle kerrotaan kyydin olevan tulossa. Silitän sormillani hänen kulmiaan. En haluaisi antaa hänen mennä, mutta tiedän, ettei hän voi jäädäkään. Painan varovaisen suudelman hänen huulilleen, samanlaisen kuin sata muuta suudelmaa hänen huulillaan, ja hymyilen niin kauniisti kuin osaan. Tunnen surusta värisevät jalkani hänen painaessa minut syliinsä ja surumielisyyden silmieni kulmassa. James Blunt on lopettanut juuri laulunsa ja hetken hiljaisuus kappaleiden välillä rikkoo ajan ja paikan suhteen.

Joskus pienenä mietin ystävieni kanssa millainen on unelmiemme jätkä. Hän kysyy nyt millainen oli minun unelmieni jätkä, mutten halua kertoa hänelle. Ei sillä ole merkitystä enää, haluni ovat muuttuneet yläasteelta, joten hän kysyy mitä ajattelen nyt. Silitän hänen poskeaan ja painan kasvoni ujona hänen kainaloonsa. Käsken hänen katsoa itseään peilistä ja kun hän alkaa selittämään, ettei hänen peilikuvansa tiedä vastausta eikä minun peilikuvani ole kertonut hänen peilikuvalleen millainen unelmieni jätkä nykyään on, uskallan katsoa häntä silmiin. Hän on hetken hiljaa ja mumisee sitten. Vahvat kädet kietoutuvat ympärilleni ja olen jälleen tiukasti hänen halauksessaan.

Vessan valo sammuu jättäen minut keskellä pimeyttä ja kiirehdin huoneeseeni, jossa hän jo pukee kaulaliinaa suojakseen. Tulen hänen eteensä kun hän yllättäen vetää minut lähelle itseään. Hetken ajan vain katsomme toisiamme kunnes hän suutelee huuliani varoen ja kuiskaa kuin pienelle lapselleen ”I really want you”. Suutelemme toisiamme hymyjen vaihtuen huulillamme ja viimein hän irrottaa otteensa minusta. Haistan hänen tuoksunsa kaikkialla.

Ulkona on jo pimeää. Ainoa valo on kuistimme automaattivalo, jonka tiedän sammuvan pian. Hän mumisee jotakin käytöstavoistaan, mutten kuule häntä. Katselen vain tummaa taivasta, joka on täynnä tähtiä. Niskani tulee pian kipeäksi, joten painun makaamaan laatoitukselle kauas valosta. Hän naurahtaa minun lukeneen hänen ajatuksensa ja tulee viereeni makaamaan. Kylmyys tarttuu nopeasti iholleni ja alan vapista. Hän laittaa hupparinsa ympärilleni ja painautuu rintaani vasten. Minun on lämmin. Makaamme vierekkäin puhuen, mutten muista sanaakaan hänen huuliltaan.

Hiljaisuus valtaa mielemme kun tähti juoksee taivaankannen ylitse. En uskalla sanoa sanaakaan, toistan vain toivetta mielessäni ja käsken häntä olemaan kertomatta omaansa. Hän kuitenkin alkaa katsoa minua kissansilmillään ja tunnen suunnatonta halua suudella häntä. Suutelen hänen huuliaan varoen ja virnistän hänen todetessaan, että toive on toteutettu. Saan suukon huulilleni ja jatkamme taas taivaan katselemista kunnes kuulemme auton saapuvan.

Suutelen häntä viimeisen kerran auton vierellä ja lähden takaisin lämpimään huoneeseeni. Muistan nyt todenneeni hänelle minun muuttuneen. Kuuntelen nykyään vain rakkauslauluja, istun kynttilän valossa ja katselen tähtitaivasta. Mutta sellaiseksi ihminen kai muuttuu rakastuessaan. Hän nauraa minusta tulleen nössön ja huomaan sen vielä joku päivä. Saan hänet mouruamaan kun sanon haluavani olla nössö jos vierelläni on tuollainen jätkä.

Selite: 
ja jokainen sana on totta.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot