Kerran niin hellä kätesi, jäljellä ei mitään,
Kerran niin lämmin hymysi, nyt vain autius, tyhjyys.
Pisto! Viilto! Sivallus! Säilä suoraan sydämeen!
Ei armoa, ei katumusta, vain piittaamattomuus.
Toistaa vanha kaava itseään, jatkuu metsästykses' julma.
Ei, tästä opi emme mitään, emme kumpikaan,
Nyt jo toinen täyttää, kanssas' jakaa maljan, tyhjentää.
Pääsimme jo perille, Särkyneen sydämen solaan.
Selite:
Juu, kyllä se on... Alistair MacLeanin länkkäristä lainattu nimi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Siksikös oli tuo runosi nimi hiven tutun oloinen, itse runosta sanoisin, että hyvinkin kipeitä tunteita sisältää.
"Pisto! Viilto! Sivallus!"
Mahtavan terävästi ja napakasti sanottu.
Siksikös oli tuo runosi nimi hiven tutun oloinen, itse runosta sanoisin, että hyvinkin kipeitä tunteita sisältää.
"Pisto! Viilto! Sivallus!"
Mahtavan terävästi ja napakasti sanottu.