Unohtaa unohtamatta

Taas sama fiilis ja jutut mun mielessä.
Sanat hukkuu mielestä
niin kuin sinä siitä mun vierestä.
Ne jotka olen sulle jo sanonut,
niillä on merkitystä ja en valehdellut.
Kuuntele tarkkaan.
Niin paljon sattunut.
En voi kuin olla pahoillani, mutta
anteeksipynnöt vain toistaisi itseään.
Itse ihmeissään, mikä on ettei ihmiset opi omista virheisistään, ei vielkään.
Pystyisinkö unohtaa? Vai onko sussa jo tosi liikaa unohtamista. Ja yrittäisi siitä sitten jatkaa.

liian usein pyörii mieles tuhat asiaa täynnä koodattua ikävää ja kätkettyjä viestejä, kaksoismerkityksiä
mist en saa selkoa ja avaudu ihan kokonaan,
jos milloinkaan.
Ajat muuttuneet ja pitäis jatkaa.
Testata siipiä, kyllä ne kantaa.
Liian usein mä mokaan, enkä halua et sä olet kuka vaan. Ennen olit Ainoa.