lokki

Runoilija lopen outolintu

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.12.2004
Viimeksi paikalla: 8.10.2015 3:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
16.1.1989

teen laulunsanoja/runoja lähinnä omaksi ilokseni
 

meren rannalla lokin näen minuun katsovan
nosta minut siivilleni, sen tunsin anovan
oli siivet poikki kumpikin, maata laahaten
myötätuntoa tunsinkin, ymmärsin tuskan sen

mä haluaisin nousta takaisin ilmaan siivilleni
mutta kerta jälkeen toisensa minut isketään polvilleni
me lokin kanssa kumpikaan, ei enää päästä taivaan sineen
ja sinne minne lokkikin, pian minäkin tästä jo meen

Mä haluaisin päästä, vielä palaamaan joukkoon omieni
nousta ylemmäs kuin koskaan ennen, voittaa vaikeuteni
mutta siipirikkona en voi lentää, olen vankina tämän maan,
jonka rantaa kuin kiusallaan käy kotini, meri huuhtomaan

nosta minut käsiisi, että vielä tuntea saisin
ikään kuin mä siivilleni vielä ilmaan palaisin
ja levitä siipeni katkenneet, mutta olethan varovainen
enää muut ei minua kaivanneet, jää rannalle viimeinen

kumpikin toisiaan ymmärtäen, päivät kunnian ei palaa
enää heikkouksiani kiellä en, en mitään enää salaa
pois rannalta jos mut saattelet, mereen minut kannat
saat minulta ikuiset kiitokset, jätän taakseni nämä rannat

Selite: 
elämä potkii taas huolella päähän...
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot