Kuu veteen katsova kolikko.
Olen hiljaisempi kuin ennen,
ranta peittää askeleeni.
Pitäisi kai mennä polvilleen,
hallelujah ja kyrie eleison
Symbaali helisee vaikka
puhuisin enkelten kielillä,
sillä minulta puuttuu rakkaus
Kaamos tai kaaos, samantekevää.
Olotila on kuitenkin rikki.
Pimeys on viima joka hyökkää särkyneestä ikkunasta
meidän poloisten äpärien kimppuun,
emmekä voi kuin antaa pelon naulita meidät risteihimme.
Mutta lasinsirpaleet kimmeltävät kuumehoureen lailla,
illuusiona paremmista ajoista.
Me vuodamme kuiviin tämän kauneuden keskellä,
ja tukehtuessamme jäännöksiimme himoitsemme kaikki salaa toisiamme.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Juuri tämänkaltaisista runoista pidän, antaa paljon pohdittavaa olematta silti mikään kliseinen tuotos. Vertauskuvat ovat upeita, koko teksti on puhutteleva.