Pieni suuri (mitätön) ahdistukseni

Runoilija Ei niin pieni runotyttö

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 31.7.2013
Viimeksi paikalla: 30.4.2022 0:00

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Runoilijarotta elämän viemäriverkostossa.
Maskin takana rikkoutunut sielu.

Yritän uskoa ja toivoa, rakkaus antaa voimaa jaksaa,
päivä kerrallaan.

Runoissani elän ja kuljen pitkin kiemuraisia polkuja,
annan sieluni tuulettua.

Osa totta, osa keksittyä, väritettynä tai ei. 

Kiitos arvostelustasi!

Suosittelen:
 
Ei,
sanat eivät löydä paikkaansa.
Ajatusten rakosissa on ruuhkaa.
Ääniä siellä ja täällä,
kovaa ja korkealta huutaa jokin.
Matalassa bassossa jymisee kirosanoja.
Käärmeen lailla kuristuu kaulani ympärille yritys puhua,
saada kaikki se kerääntynyt sanottua.
 Ja sitä on paljon,
niin paljon tukahdutettuja tunteita,
pois pyyhittyjä lauseita,
mustalla maalattua tuskaa.
En jaksa kantaa kaikkea yksin,
en vain voi jakaa sitä kellekään,
en halua kuormittaa muita.
Tukehdun pian pois,
onko sitten kaikilla hyvä
tai edes parempi?


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Varmasti kukaan ei tahdo oikeasti kenellekään mitään pahaa <3 
Kiitos kommentistasi 
 

Käyttäjän kaikki runot