Wilhelmiina K.

Niin minä sinut kipuna muistan
kyynelinä

kyykistyneenä minä sinulle sanoja suon
hiljaa ja hellästi silitän
kuiskaan muiston menneeseen
taakse yhteiseen lapsuuteen

Niin minä sinut vielä muistan
kipuna
kauniina kuvana
lapsena
ystävänä
rakkaana

Syksy
joka ikinen
sinut vie mennessään
ja ensilumen koittaessa

muistan sinut sellaisena
kuin olit

lapsena
ystävänä, ystävänä

rakkaana