Hyvästi entinen elämä

Runoilija The Siren

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.12.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Mä muistan sen kuin eilisen.

Me oltii pieniä, meillä ei ollu huolia, ei tajuttu riidoista mitään. Me vaan oltiin paljon yhdessä, leikittiin teidän leikkimökissä nukeilla, hiekkalaatikolla teidän entisten naapuri poikien kanssa. Sillon me vielä kasvettiin yhteen, yhdessä. Koettiin paljon yhdessä, puhuttiin paljon yhdessä, meidän aika oli meidän omaa, eikä kenenkään muun. Me sovittiin pienenä, että mikään ei voi tulla meidän väliin, eikä silloin tullutkaan. Me oltiin pieniä ja huomaamattomia.

Aikaa meni, me kasvettiin. Tuli aika jolloin mä menin ekalle luokalle kouluun, ja sä jäit vielä eskariin. Vaikka mä olin vielä noin pieni, mä silti miettiin, et miten sulla menee, mutta ei se silti rikkonu meidän välejä, että mä olin koulussa, ja sä eskarissa, oltiinhan me siltikin paljon yhdessä,vaikka uusia kavereita mä sainkin. En muista, oliko tässä kohtaa se meidän välivuosi ettei oltu paljon ollenkaan tekemisissä toistemme kanssa, se alkoi sitten uudelleen ku sä olit uimasssa, ja mä olin tulossa kans uimaan sinne uimarannalle, missä ei sillon käynyt paljon yhtään ihmisiä. Sä olit siellä uimassa, ja sillon me tutustuttiin uudelleen, sillon meistä tais tulla erottamattomat.

Vuosi taas meni, ja sä tulit kouluun, tosin sä menit ekalle ja mä tokalle luokalle, olin yhdistetyssä 1-2 luokassa. Me ei oltu samassa luokassa, mutta me oltiin välitunnit yleensä yhdessä jos oikein muistan, ja sä olit niin sulonen kun tulit ykkösluokalle. Mä muistan kun, teinkö sen sun kanssa, kun me työnnettiin päät koulussa kaatosateella rännin alle, ja saatiin siitä aikamoinen puhuttelu opettajalta.

Siinä meni taas vuosia, ja tuli aika jolloin menin neloselle, ja sä kolmoselle, ja sinä kesänä me käytiin paljon yhen opettajan luona, ja sen takia jouduin taas yhdistetylle luokalle 3-4luokalle, sä kolmosella mä nelosella, me saatiin ainaki tolla samalla luokalla.
Se luokkakuva joka otettiin tuona vuona, oot siinä niin söpö, että en halua koskaan hukata sitä kuvaa, en koskaan.

Meillä oli monta ihanaa kesää yhdessä, en unohda niistä ainuttakaan, en koskaan, en ikinä. Muistelen niitä vanhanakin, ehkä jopa sun kanssas jos satut musta joskus sillon kuulemaan.
Kun me kasvettiin, me alettiin tajuamaan enemmän ja enemmän asioita. Mä tajusin kuinka paljon sua rakastan, kuinka tärkeet oot mulle, ja kuinka mulla tulis sua ikävä jos sulle sattuis jotain, siksi en koskaan halunnu sulle mitään pahaa, mä yritin suojella sua kaikelta pahalta, mut en osannu. Mä yritin aina auttaa sua parhaani mukaan.

Tuli vuosi jolloin siirryin yläasteelle, ja sä jäit viel ala-asteelle kitumaan vikaa vuotta. Sä monesti valitit mulle, että sulla ei oo ketään kaveria ala-asteella, mä uskoin sen. Ei mullakaan pahemmin ollut. Yläasteelta sain osittain joitain uusia kavereita, mut en mä niiden kans paljon edes ollut. Sä olit täyttänyt mun elämän suurimmaksi osaksi. Yläasteella ollessani, mä miettiin paljon sua, sä olit todella paljon mun mielessä.

Muistatko, kun sä sit lopultakin tulit yläasteelle, ja mä menin tietty kasille, musta tuntu et me kaikkonuutaan koko ajan toisistamme. Ja musta tuntu, et meillä oli enemmän riitojakin ku tulit yläasteelle, mä en siis sua syytä siitä, mut sä muutuit jotenkin.. en osaa sanoa, mut sä vaan muutuit. Sillon kun meillä oli monesti niitä pikkuriitoja, mä sillon monesti itkin, koska en halunnut menettää sua, ja musta alko aina tuntuu, et oon vaa tiellä, ja et oon niihin riitoihin mä aina syypää, et parempi jos ei oltas enää kavereita, mut silti me aina sovittiin ne riidat. Mä aina kirjotan sulle jonkun tarinan, jossa kerroin meistä, tai susta.

Mut nyt on ajat muuttunut. Me kuljetaan eriteitä, sä menet omaasi, mä omaani. Meidän tiet eros aika ikävällä tavalla, mä oon monesti meinannu ottaa suhun yhteyttä, mut en oo pystyny. Haluisin jutella asiat selviks, ja erota kavereina. Mä en todellakaan koskaan halunnu, et tässä käy näin. Mä muistan aina ne hetket joita oon sun kans viettänyt, ja kokenut. En koskaan unohda niitä, ja niitä mitä oot sanonu mulle. Sä olit mulle rakas, ja tuut aina olemaan. Mun elämä muuttuu nyt, ku mul ei oo enää sua tässä mun vieressä. Enkä uskalla sanoa, että ehkä joskus tulevaisuudessa. Muista, et mua kiinnostaa et mitä sulle kuuluu ja näin, en halua koskaan et sulle sattuu mitään, mutta ehkä näin on silti parempi, vai ootko samaa mieltä?
Mutta, ehkä me nähdään vielä tulevaisuudessa.
Sä olit mulle rakas, ja oot edelleen, muista se, oot mun sydämes aina, mut näin taitaa olla parempi.
Voit aina muistaa sen, et kaipaamaan sua aina, ja kukaan ei ota niitä muistoja multa pois.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot