ja jos vain avaisin sanaisen arkkuni

Runoilija emilia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.12.2004
Viimeksi paikalla: 17.2.2024 8:49

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

c'est la vie.
 

pitäisikö minun pyytää
anteeksi
sinulta

sinulta, joka peitit pimeydellä
sammutit valot
suljit ahdinkoon

pitäisikö minun
armahtaa
sinut

sinut, joka tukehdutit minut
sanoillasi
pahuudella, joka sinussa asui
etkä suojannut
rakkaudella

pitäisikö minun rakastaa
tuntematta katkeruutta
kantamatta kaunaa
sinua

sinua, joka sanouduit irti
minusta
syöksit pedon suuhun
teit todeksi painajaiset
möröt sängyn alta

ja monta vuotta esitin
turhia toiveita:

olisithan minulle
äiti?

Selite: 
vanhat aaveet.
Kategoria: 
 

Kommentit

todella hieno, tosin surullista, että suhde toiseen ihmiseen voi olla noin katkeroitunut, tulehtunut. Teknillisesti, ja tyylillisesti taitava runo! Niin, ja hyvää syntymäpäivää!

 

Käyttäjän kaikki runot