Universaali helmi

Tänä päivänä kysytään, mihin suuntaan voi enää laajentua?

Helmeksi, tyhjäksi kovertuneeseen haljenneeseen kuoren palaseen, joka kerran täydellisempänä ollessaan seilasi iloisena kesäisen virran optimistipyörteillä,

ennen kuin tummemman virran kutsumukset uhkailivat kaapata mukaan; tule ja väsy, ihmisen taakka on ajaton, näennäisesti uudenlainen.

Mistään entisestä ei voi koskaan päästä täydellisesti, mutta laajene helmeksi, niin uhkaavan hohtavaksi, jotta kukaan koskaan ei uskalla lähestyä ja selvittää mysteeriötä, joka on: kuitenkin vain sinun, koska ihmisten niin kutsutut todellisuudet ovat erilaisia.

Jumala ei asu täällä, ei ole koskaan asunutkaan?
On vain onnellisia/ onnettomia sattumuksia,
järki sumenneena tai erityisen kirkkaaksi säädettynä
ja oikean ajoituksen yritys,
tähtien asento ja vaihtuva säätila.
Ehkä äiti, tai satunnainen ihminen,
joka ei oikeastaan tiedä sinusta mitään.

Silti, kyllä helmeksi kannattaa hioutua,
helmen olemukseen voi kuulua myös särö.
Särö voidaan luokitella kauniiksi,
ja kauneus on universaalia.