Ikävä noita aikoja, elämäni parhaita muistoja,
lapsuuden kuvia, jotka mieleen saivat painua.
Selkeinä muistoina, ne mieleen palaavat,
kun katson noita lapsia leikkimässä pihalla, auringonpaisteessa, lomalla.
Elämä alkaa kuin alusta,
kun lapsuuden ajat ovat takana,
ne elää vain enää muistoissa, joissa niihin voi palata.
Kulkeeko elämä omaa aikaansa?
Onko elämässä vaiheita, jälkeen lapsuuden, niiden muistojen hauraiden?
Miksi aikuisten pitää vain aatella sitä tulevaa huomista
ja elää montaa päivää edellä nykyhetkestä?
Miksi sitten lapsuudessa elettiin hetkessä
ja otettiin ilo irti joka metristä ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
