Juupeli

Kerran hän tunsi rakkauden, lämmön, turvan, hellyyden.

Maailma kuitenkin muuttui, lähti rakkaus, lähti turva, lähti hellyys. Vain lämpö jäi ja sekin vain pirtin takassa.

Pienessä hetkessä kaikki muuttui, maailma tyhjeni, sydämen kylmäsi. Ei lämpö puiden liekin jaksanut lämmittää, kun rakas lähti viereltä pois.

Hetki hetkeltä väheni sydämen sykkeet, vaikeni hengityksen äänet.
Siihen loppui askeleet ja hiljeni maailma.
Siinä hetkessä tapahtui teko, se maailman itsekkäin.