Aura

Henkeni on suuri
se täyttää heidänkin tilansa
kun kuljemme 195 kilometriä tunnissa
lumessa ja auringonpaisteessa
pitkin rautaisia raiteita

Minun aurani on laaja
se laulaa lujaa ja voimalla
kajauttaa raivoisasti riemuisasti
niin että korvissa soi

Eivätkö he kuule sitä?
Ovatko he kuuroja
vai kuolleita?
Istuvat rauhassa, raukeina

Huutaisin sillä ette voi uskoa
kuinka tämä kohiseva koski kaikuu rintakehästäni asti
ja kuinka se jotenkin kuitenkin ilmenee ainoastaan:
kikatuksena puhelimeen pienenä paniikkina
hämillisenä hymyilynä peilin putoamisena
kehon tanssahteluna istuimella liikahteluna
kylminä väreinä joita kukaan ei huomaa

Kun kiidämme vaiti, metallisin äänin
metsien, peltojen, kaupunkien halki
kipeän kirkkaassa ilmassa

Ja minun henkeni täyttää tilaa
hallitsemattomalla voimalla
Selittää hilpeästi hekottaen heidän korviinsa
nuoren tytön typeryydellä kuiskii hyvin kovaa
saa ilman elämään värejä ja ääniä
sanoja ja ajatuksia
niin kovin antamattomia suudelmia
Kuulutuksia ja kiskojen vaihtoja

Vielä kaksikymmentä minuuttia
sitten olen siellä
kohta olen siellä
ja jo nyt olen sinun