Olen opiskellut luustosta,
Käynyt läpi kudokset ja lihakset.
Mutta kun kosken ihoasi,
minusta tuntuu etten tiedä
tiedä sinun kehostasi mitään.
Olen opiskellut verisuonista.
Käynyt läpi sydäntä ja sen toimintaa.
Mutta kun olen vierelläsi,
uohdan kaiken oppimani ja
keskityn vain kuulemaan ääntäsi.
Selite:
Edelleen oma rakkaani on ollut innoittaja :D elämä tosiaan hymyilee välillä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana! <3
arki sekoitettu rakkausrunoon,
mahtava teos :))
Hauska idea tässä, toimii. Realistinen ja ei-niin-runollinen kerronta rinnastetaan toisen ihmisen läheisyyteen ja sen herättämiin tuntemuksiin, hienoa.
Toinen ihminen on tutkimusmatka, aina, anatomia kertoo mitä ON ja toisen ihmisen tuntemaan opetteleminen MITEN on ja MILTÄ se tuntuu.
Hymyn tämä toi huulille.
Ihmisen keho kuin mielikin on tavallaan kuin unohtumatonta reittiä,jotain niin tuttua mutta usein uutta opiskeltevaa ... tämä omalla tavallaan viehättää lukijaa.