Ihmettelen olemassa oloani.
En tiedä mitä teen täällä,
missä on elämäni tarkoitus.
Löydän polkuja
ja huomaan niiden päättyvän umpikujaan.
Tapaan ihmisiä
ja tajuan niiden olevan
mallinukkeja ilman ajatusta.
Eksyn oman sydämeni labyrinttiin,
enkä tiedä tahdonko löytää pois.
Kunpa voisin piiloutua itseni sisälle
ja etsiä tarkoituksen tälle kaikelle.
Viipyisin viikon tai kaksi..ehkä kauemmin.
Tulisin esille kun löytäisin vastaukset.
Venyttelisin ja hymyilisin maailmalle.
Selite:
Taas mun päänsisältöä...sekavaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eipä niin kamalan sekavaa ku ajatuksella lukee.. Itsekin joskus aattelen näin, viipyisin varmaan kuukauden;) Kait jokainen joskus piiloutuu sisäänsä, jotkut ei taas löydä ollenkaan pois. Tykkäsin!=)