Kuulin pikkuisena laulun,
Jonka sanat kannustivat, olivat vahvoja.
Sieluni tarttui lauluun,
Hukuin musiikkiin.
Minusta tuli vahva.
Laulua kuuntelin, vahvistuin,
Tunsin pystyväni mihin tahansa,
Vaikken sanoja ymmärtänyt.
Mutta jokin hajoitti voimani.
Kolme sanaa:
Minä vihaan sinua.
Vahvuuteni lasiin iski vihan vasara,
Sirpaleet pitkin lattiaa,
Minä niissä polvillani.
Säryin lasin mukana.
Yritin koota itseni,
Samaista laulua kuuntelin.
Se antoi jälleen voimaa,
Mutta erilaista kuin ennen.
Se nosti nyt kasvoilleni naamion.
Pystyn näyttelemään, etten välitä,
Mutta minä olen niin heikko.
Heikko kuin se lasi,
Joka särkyi vasaran alla.
Mutta jos joku näkisi sisälleni,
Näky olisi tämä:
Pörröpäinen pikkutyttö pimeässä nurkassa istuen,
Harmaata pehmolelukissaa halaten
Yöpaita yllänsä
Itkien tuskaansa.
Joka päivä se tyttö yrittää olla vahva,
Tavoittaa sen minkä muutkin.
Silti jokainen päivä
Tuo mukanaan epäonnistumisen.
Joka kerta samat kysymykset:
Mikä minussa on vikana,
Miksi minua vihataan,
Missä on minun paikkani?
Kuori pysyy ylväänä, mutta se pikkutyttö itkee katkerasti,
Esittäen pimeydelle vastauksettomia kysymyksiään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En minä ainakaan vihaa sinua, Pufi pikkuinen. Nojoo, en enää jaksa piirtää Hubua, ei ole enää intoakaan, eikä aiheita. Mutta mukavaahan oli toki että sillä oli innokas lukija. Vain sen takia minä sitä oikeastaan piirsinkin. Siis sen takia että sinä pidit siitä.
Mutta nyt itse runoon. Tämä oli alussa tosi skeeri varsinkin tuo kohta ''Se nosti nyt kasvoilleni naamion.'' Loppua kohti se sai tuntemaan sinua kohtaan sääliä ja tuli tippa linssiin. Varmaan helpotti kirjoittaa tuo kaikki upeaksi runoksi.
Älä ihmettele, olen nyt vähän Kannabis höyryissä kun ostin Virosta semmoisia tuoksutikkuja. Minulla on Opiumin tuoksuistakin. Ihme että sain ne tullista läpi. XD
Ja muistahan jos sinulla on kurja olo - Corppu yrittää auttaa aina. ^^