Minä kiitän ulkokuortani.
En siksi, että kaunis olisin,
Vaan siksi, että saan sen avulla teeskennellä.
Onnistun pitämään suuni virneessä,
Silmäni nauravina,
Kasvoni iloisina.
Mutta sisälläni minä itken,
Suren ja kaipaan
Jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan.
Olen ontto uppotukki,
Olen sureva leski,
Olen kaipaava laulaja.
Sisältäni minä en ole kuin surusanoma,
Tuulen havina,
Lintu vapauteen kaipaava.
Kiitos, että voin olla muille symbolina ikuisen iloisuuden.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämähän oli vallan ihana runo Pufi! :) Minun oli heti pakko lukea se parikin kertaa. En minä oikein osaa muuta sanoa että hieno on.
(ota tarpeeksi usein itseäsi vielä niskasta kiinni ja kirjoita, että pääsen lukemaan rustailujasi) :>
Ja kiitos että olet arvostellut runojani. (nyt on minun aikani arvostella sinun runojasi) 8)