Kuin pieni pelinappula pelilaudalla.
Siirrellään vaan eikä kuitenkaa mitää
hyvää aina tapahdu.
Siitä ei tuu mitään hyvää eikä
onnellist loppuu, aikanaan ehkä. Ehkä.
Samat kasvot joka päivä edessäs näät,
eikö se kerros elämästäs jotakin?
Yksinkertast, ei ikinä mitään uutta.
Pitäs jo jotain lääkettä ottaa.
Jotain vahvempaa kuin burana,
ei miedompaa, tehdään elämästä
vähän hienompaa.
Sekavampaa, mut parempaa.
Eihän tää tästä enempää vois parantua,
mut sentään mull on rakas johon turvautua.
Selite:
mmhy. anteeksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
