Yksi askel ja huomaat kadottaneesi kaiken.
Mietit kuka olet ja miten päädyit tähän.
Ohitsesi lipuu joukoittain tuntemattomia ihmisiä.
Heidän katseensa ovat lasittuneet, eikä yksikään hymyile sinulle.
Ihmisten kärsivät huudot kaikuvat korvissasi.
Mietit mistä ne tulevat, eihän kukaan avaa edes suutaan.
Huudat, jotta peittoaisit muut äänesi alle,mutta yhdenkään ihmisen katse ei edes värähdä.
Kukaan ei kuule huutoasi, nyt vain juokset kilpaa äänesi kanssa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa on todella hienosti käytetty sanoja. Lauseet ovat ehjiä, koskettavia, tunteikkaita...
Tätä vain olisi mukavempaa lukea, jos runossa olisi jonkinlainen ehjempi muoto. Toki tyylinsä kullakin, mutta itse henkilökohtaisesti en kovin pitkälti jaksa lukea runoja, jotka valuvat eteenpäin pisteeseen ja jatkuvat jatkuvat jatkuvat, kun säkeistötkin on keksitty (: