Joskus minä vain vihaan itseäni.
Asioita, joita näin.
Koin.
Kuulin.
Joskus minä vihaan sitä, kuinka
joskus vain aika pysähtyy
muistot valtaavat mieleni
enkä pääse irti niiden virittämästä verkosta
vaan jään vähintäänkin nilkasta kiinni
joutuen käymään läpi asioita joita...
Ja muistamaan sen ikävän,
sen rintalastaa puristavan ikävän
joka saa silmäni kihelmöimään
ja tuntemaan, että vielä sekoaa pää
Niinä hetkinä haluaisin vain käpertyä
kasaan lattialle
Antaa itkun tulla, rään valua,
kyynelten huuhtoa aavikon rantaa ja
antaa sieluni ratketa saumoiltaan
minun vain hajota kappaleiksi
pelkiksi atomeiksi, joskus
Mutta minä en voi tehdä niin
Minulla ei ole varaa siihen, sillä en tiedä
pystyisinkö enää nousemaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit