Ylitsepääsemätön suru

Runoilija Mokkapirtelö

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.10.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"..ei enää sadetta joka henkiin herättää.."
 

Joskus ajattelin miltä se tuntuisi:

ylitsepääsemätön suru.

Itkin jo pelkästä ajatuksesta,
vaikkei oikeaa surua ollut.

Nyt se on tullut kohdalle:

ylitsepääsemätön suru.

Enkä osaa nyt ajatella sitä
ja kyyneleet- ne ovat loppuneet.

Selite: 
äiti rakkaan kuolemaa seuraten, odottaen ja peläten.. <3
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettaa todella syvältä ...

Voih. Etukäteen on turha murehtia ja pelätä, sillä se ei vie sinua yhtään eteenpäin. Kuolema on väistämätöntä -toisille aiemmin, toisille myöhemmin. Toivon, että pystyt nauttimaan äitisi kanssa viimeisistä hetkistä.

Muuta en osaa sanoa, kuin siunausta!

Koskettaa syvältä.

Suru kuuluu elämään, ikävä rakkaasta ihmisestä myös. Eivätkä kyyneleet lopu, usko pois - koska rakastat...

 

Käyttäjän kaikki runot