Kuorena valkeaa valkean rinnalla.
Sinistä ja vihreää.
Tyyni tyrskyjen alla.
Hitaasti vellova hiekka
heittää taas mieleni pyörteisiin.
Vaeltaa aina pohjan mudasta
keuhkoistani karkaavaan hiilidioksidiin.
Ihmeellistä, eikö?
Voin olla onnellinen,
mutta vain tässä ja nyt.
Aina.
Selite:
Kiitos Valtaoja ja Liessaareen vievä silta syyskuisena aamuna.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa