Jälkeesi

Lopulta jäljellä on
vain minä
ja tuska

olen vihainen
elämälleni
elämäni miehille
mutta kaikista eniten
itselleni

Syntini: rakastuessani
näytän sen
iloiten elämästä, jolla on tarkoitus
syvistä tunteista, joilla on kohde
ummistaen silmät
kaikelta muulta
uskotellen itselleni
näin sen pitääkin olla

Ennen pitkää kuitenkin
auringon on laskettava
tunnustettava itselleen
en ollutkaan
sen kaiken arvoinen

tai ehkä olenkin
jollekin
jossakin
joskus sitten
paremmalla ajalla
voi naivisti ajatella
ja lohdutella

samalla tiedostaen
sellaista onnea
ei oikeasti
ole olemassakaan

on vain väärä nainen
vääriä miehiä
tai oikea mies
mutta väärä aika

sitä oikeaa
oikeaan aikaan
ei ole
ei tule
eikä täällä yksin jaksa

Uskovaiseksiko pitäisi kääntyä
uskoa,
että näin on tarkoitettu
että minun osani on kärsiä,
jotta muut voisivat nauttia
että kärsimällä rankasti
saan kirkkaamman kruunun
siellä jossakin,
sitten joskus

Vai alkoholistiksi
tarvitsisi murehtia
vain pullosta kerrallaan
pois muu elämäntuska

Vai kyyniseksi
paneskellaan vaan
mutta eihän sotketa tunteita
pakkaa sekoittamaan

Vai kostaa itselleen
sydämen tuska
varmasti hellittää
kun sattuu jonnekin muualle
vielä enemmän

Tiedän senkin, pitäisi olla
positiivinen
ja iloinen
ja aurinkoinen
ja sokeasti uskoa,
on tuleva parempi aika

Olen elämälle pahoillani
ja itseeni pettynyt
mutta kaiken tämän tuskan
ympäröimänä
en enää tiedä
miten tätä elämää
tulisi elää
kun usko kaikkeen kauniiseen

on mennyt